Tietoista hengittelyä

Itseänsä etsimistä

Oon vene

Livun yksinäisyyden rannasta rakkauteen ja takaisin

Kiittäen ja kiroten

Mut silti paikallani

Mun jalat on vakaat

Vaikka hiukset tuulessa heittelee

 Ja mä mietin

Mikä mua pidättää

Tavallaan

Mä voisin saada,

Tietyillä teoilla kaiken

Luotttamuksen ja varallisuuden

Mut onko se moraalisesti oikein

Menettää itsensä, intohimon ja sielun

Näennäiseen hyvyyteen

Kuka muka koskaan olis valmis

 Loppu ja alku

Oot uusi luku ja kokonainen maailma

Täynnä uutta voimaa ja toivoa

Ja haluisin vaan tuhota kaikki ne vanhat kappaleet

Mut sit ei oltais tässä

Ja mun täytyy vaan muistuttaa siitä

Itseäni ja välillä sua

Mut miten onnellinen voikaan olla

Vahva ja niin heiveröinen samaan aikaan

Niin sekin vaan on ihmisyyttä 

Kivun kautta kasvusta liian helposti oppineen

Liian helposti unohtaa

Tän hetken ja hengittää

viimeiseen henkäykseen

 Aion jatkaa

Jalat verillä jatkaa vaikkei jalat kantais

Yli mun pelkojen ja piiloutumatta

Olla oikeudenmukainen enkä lannistu

Ja sit jotain päivänä viltin alla ryppyisenä

Miettiä että tein sen kaiken

Ja toivottavasti sua kädestä pitäen saisin nukahtaa viimeisen kerran

Mut vasta sit.

Sä oot mulle se

 Pelkkä ajatus susta antaa mulle voimaa
Ja mä haluun olla se oikee
Koska en oo koskaan rakastanut näin
Ja toivon vaan et joskus heräät joka aamu mun vierestä

Bad habit

Ja niin se raastaa
Tää etäisyys ja epävarmuus

Mut kun sä siinä
Mun sisällä on rauha
Eikä oo aikaa
Maailman murheet ei paina mua alas

Ja vaik oon niin kiitollinen
Et peilistä mua katsoo kaunis ihminen
Ja mun sydän ei oo täynnä myrkkyä
Niin kipu ei katoa
Kun en tiiä oonko vainoharhainen
Vai oikeessa
Kun nää kilometrit saa sun arvot ja tunteet tuntumaan niin kaukaisilta

Siinä sä oot
Tän hetken joka kestää liian kauan
Ja jonka en toivo loppuvan koskaan